Tero Ahlqvist

Maakunnansovittelija

Olen kunnanhallituksessa lyhyehkön kunnallispoliittisen urani aikana törmännyt valehtelematta jo kymmeniin erilaisiin valitusprosesseihin. Milloin valitetaan AVI:in, milloin lääninhallitukseen, milloin hallinto-oikeuteen... Lausuntoja pyydetään kunnalta tämän tästä ja silloin tällöin kuntakin on itse osallisena jossain valitusprosessissa.

Viimeksi keskustelin erään mökkiläisen kanssa heidän tieprojektistaan, joka piti olla naapurien kanssa sovittu, mutta kun tierasite oli saatu naapurilta pois, ei sitten saatukaan tehdä tietä suunnitellulle uudelle linjaukselle. Samoin olen katsellut asuinalueella kahden naapurin välistä kiistaa. Toinen meni antamaan luvan tuoda autokatos lähelle rajaansa, mutta toinen ei puolla toisen saunaprojektia.

Nämä kaikki kuormittavat kuntien virkamiehiä, luottamusmiehiä, elyjä, aveja, ja eri hallinto-oikeuksia. Kuinka paljon aikaa, resursseja ja rahaa näihin palaa? Tuskin kukaan tietää.

Meillä on Suomessa valtakunnansovittelija, joka kutsutaan apuun aina kun jotkut osapuolet kiistelevät suurista asioista. Tyypillisesti häntä käytetään apuna työehtoihin tai lakkoihin liittyvissä asioissa.

Jos meille tulee Sote-uudistuksen myötä maakuntahallinto, niin yksi tapa tehdä nuo avit sun muut tarpeettomiksi olisi perustaa maakunnansovittelijan virka joka maakuntaan. Tämä olisi perisuomalaisiin kiistatilanteisiin varhaisen puuttumisen periaatteella mukaan otettava puolueeton henkilö. Oleellista olisi tunnistaa etukäteen sellaiset tilanteet, joihin maakunnansovittelijaa tarjottaisiin jo valmisteluvaiheessa. Maakunnansovittelijan palvelu olisi ilmaista, mutta jos kirjallisiin sopimuksiin tarvittaisiin lakimiespalveluita, ne voitaisiin laskuttaa osapuolilta. Maakunnansovittelijan käytön kynnys pitäisi olla todella matala, että se toimisi.

Itse toimin taannoin ulkopuolisena sovittelijana, kun eräällä levähdysalueella 20 vuotta ränsistyneenä ollut ravintola saatiin lopulta purettua ja maat palautettua alkuperäiseen kantatilaan, mistä levähdysalue oli erotettu. Oleellista oli saada kaikki osalliset saman pöydän ääreen ja löytää ratkaisu, joka on paras - tai vähiten kivulias - kaikille osapuolille.

Olen vakuuttunut, että suomalaiset osaavat sopia asioista. Toisinaan vaan kun omat edut saadaan ensin kuntoon, ne toisille luvatut sitoumukset meinaavat unohtua - etenkin, jos joku kolmas osapuoli näkee jomman kumman tinkineen turhan paljon oikeuksistaan ja hieman "kannustaa" muistamaan huonosti lupauksensa. Tällöin yleensä jälkiviisaasti todetaan, että kaikki olisi pitänyt laittaa paperille.

Suomalainen on kuitenkin huono pyytämään toiselta sitoumusta kirjallisena, koska se koetaan helposti epäluottamuslauseena, ja suomalaiseen sanaanhan tulisi tunnetusti pystyä luottamaan. Joskus myös nimen vaatiminen paperille saa ihmisen miettimään vielä kahdesti, mihin on nimensä laittamassa ja onko toisella ketunhäntä kainalossa. Siksi pelätään, että jos sopimusta vaaditaan kirjallisena, koko sopimus saattaa kaatua siihen pyyntöön.

Maakunnansovittelijan rooli olisi olla se ulkopuolinen, joka kehottaa laittamaan sopimukset paperille. Tällöin kummankaan sopijaosapuolen ei tarvitse miettiä leimaako hän toista osapuolta, koska kehotus tulee ulkopuoliselta asiantuntijalta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Elijas Bijur

Olisikohan joku ryhmä, joka esim. Hämeenlinnassa on erikoistunut erilaisiin valituksiin? Ja joka mahdollisesta asiasta?

Sellainen ryhmä todella löytyy, ja se on jostain kumman syystä persut, joka jumiuttaa lähes koko hallinnon!

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist

Pitäisikö minun nyt vaikka pyytää paikallisten perussuomalaistenne puolesta anteeksi, että ette saaneetkaan Euroopan suurinta autoliikettä, jota muut sinisilmäisesti ajoivat?

Elijas Bijur

Kyllä ne valitukset ihan muuhun liittyvät. Eikä kenenkään tarvitse pyydellä anteeksi, vaan jos halutaan puhua asiasta niin kukaan ei ole syytön töppäilyyn ei edes persu.

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist Vastaus kommenttiin #3

No, en ole ketään toisten yläpuolelle nostamassakaan... Ellen sitten fiktiivistä maakunnansovittelijaa, jolle teilläkin näemmä olisi käyttöä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tero,sopimusoikeus on olemassa, minä en ainakaan menisi panemaan nimeäni paperiin jotta naapuri saa rakentaa likemmälle rajaani, ellei siinä sovittaisi myös minun oikeudestani rakentaa likemmäksi hänen rajaansa.
Hyväuskoisuus on absoluuttista tyhmyyttä, sinun pitäisi se yrittäjänä tietää.

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist Vastaus kommenttiin #5

Mihin tämä maa on menossa, kun ennen toisen sanaan saattoi luottaa? Nyt jos ei ota nimiä papereihin, sitä mitä ennen sanottiin luottamiseksi, sanotaan nykyään hyväuskoisuudeksi.

Jos luet vielä tuon tekstin, kuvailin aika hyvin ne syyt, miksi suomalaiset eivät juuri vaadi kirjallisia sopimuksia.

Olen yrittäjänä ollut haastamassa toista yritystä käräjille ja sen jälkeen sovintosopimusta tekemässä, koska tiettyjä asioita ei laitettu ajoissa paperille. Tähän johti mm. se, että meidät esitteli toisillemme yrityshautomomme ja kuvittelimme, että saman hautomon asiakkaana olevaan yritykseen voi luottaa. Eli tiedän varsin hyvin mihin liika luottamus voi johtaa, kuten tuossa arvelit.

Tiedän tälläkin hetkellä joitain jäissä olevia hankkeita ja tieasioihin liittyviä kiistoja, jotka eivät ole puhtaasti kahdenvälisiä, vaan niihin saattaa liittyä useamman ihmisen etu. Tällaisissa tilanteissa ulkopuolinen sovittelija, jota käytetään jo sopimuksen valmisteluvaiheessa voisi taata lopputuloksen, joka ei johtaisi valituskierteisiin.

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist

Tapasin juuri Tampereen Keskustorilla eläkkeelle jääneen käräjätuomari-oikeusneuvoksen. Tuli puhetta sovittelusta, jolloin kerroin hänelle tästä blogistani. Hän kertoi itse joskus esittäneensä kolmitasoista sovittelijakuntaa. Nykyisen valtakunnansovittelijan lisäksi maakunnallisia ja jopa kunnallisia sovittelijoita.

Mielenkiintoista...

Toimituksen poiminnat